Voisimpa vähän purkaa itteeni. Mie en ymmärrä yhtään mikä minuun on mennyt. En ennen ollu todellakaan tällänen. Riidellään lähes aina murun kanssa kännissä, koska harvoin promile raja pysyy hirmusen alhaalla. Ja tietyn rajan ylityttyä tulee riita ja tää raja ylittyy melkein aina. Mutta niin. Nyt viimesimpinä riitoina on tullut väkivaltakin kuvioihin. Joo, se on molemmin puolista. En tässä nyt kerro mitä on tapahtunut, mutta en olis itestä uskonu. Minä joka ei tekisi ees kärpäselle pahaa, minä joka pelastelee kastematoja kävelytieltä. Sitä on tapahtunu nyt parina kertana, mutta kuitenkin ensimmäinen tälläinen kerta oli pahin.
Oon miettiny mistä hitosta tää tulee. En olis voinut kuvitellakkaan, että mie tekisin kellee tollai. En ees pahimmalle vihamiehelle. Ja kuitenkin muru on miulle maailman tärkein! Oon tuntenu tosta tosi syvää häpeää ja pahaa oloa. Tiedän, että osaan olla pahoillani ja totta helvetissä olenkin. Ihmettelen tosi paljon miten ihmeessä muru antoi miulle ees anteeks mitään tollasta. Kai se rakkaus on suurempi asia, mutta miusta tuntuu, että jos joku olis miulle tehny noin niin en olis anteeks antanu ikinä. Tai mistä mie tiiän. Riippuis varmaan ihmisestäkin.
Mie itkin kun ajattelin, että muru antoi anteeks miulle. Ja ettei se hylännyt minuu tuon takia. Moni olis varmasti jättäny leikin siihen, mutta muru vaan totes, että ”kaikki tekee virheitä, kyllä me selvitään tästäkin”. Tai jotain tuon tapaista.
On hänessäkin omat virheensä. En lähde vain itseäni syyttämään. Mie oon sanonu murulle, että silloin kun meillä on riita, niin antaa miun mennä rauhottumaan jos lähden jostain tilanteesta pois. Hänellä nyt vain sattuu olemaan ärsyttävä tapa selvittää asioita. Muru ottaa miusta kiinni eikä päästä irti tai mitään muutakaan. Silloin mie yleensä vaan kiihdyn lisää ja riidalle ei tule loppua. Eikä riiteleminen murun kanssa ole mitään kivaa. Ei todellakaan. Vihaan sitä.
Ettei kuitenkaan menis liian rageiluks, niin tässä <3